Haaste

Ensimmäinen ajatus oli, että mä en ainakaan ala näihin haasteisiin vastaamaan :D mutta nyt kun niitä alkaa tulemaan ja luki muiden kirjoituksia, niin ehkä se on nyt sitten pakko vaan vastata.

Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitetään siis Heidiä ja Immiä tästä haasteesta.
Haastan kaikki, jotka ei ole vielä haastetta saanut! ;)

1.) Ensimmäinen satunnainen asia itsestäni tulee mieleen, että mä oon ihan tavallinen kaduntallaaja siinä missä kaikki muutkin, vaikka tietyn etuliitteen nimeni eteen joskus olen saanut. Ihmisillä on monesti jo tietynlainen kuva musta, ja sitä on kiva aina kuulla kun joku sanoo "sähän ootkin ihan normaali ihminen".

2.) Oon aikoinani harrastanut vaikka mitä, balettia, pelannut sm-tasolla lentopalloa ja salibandya, suunnistanut. Soittanut musiikkiopistossa klassista kitaraa. Nyt enää vaan koiraharrastuksia..

3.) Tykkään tehdä tavoitteita ja tehdä töitä niiden eteen. Mulla on tavoitteita ja unelmia niin koiran kun esim. oman työelämän suhteen. Lulun suhteen tavoitteet on joskus suuria joskus pieniä, loppujen lopuksi riittää, että se olisi terve ja sillä olisi kivaa harrastaa mun kanssa. Työelämän suhteen, mietin vieläkin mikä musta tulee isona. Ammatiltani oon sairaanhoitaja ja satuin hakemaan kevään haussa ammattikorkeakouluun hakemaan lisäkoulutusta (justhan mä sieltä valmistuin!). Kovat pläänit on ;)

4.) Mulla on elämässäni vauvasta tähän asti ollut aina koira. Ensimmäinen belgianpaimenkoira groendal Vali oli paras lapsenvahti ever. Sitten tuli australianterrieri Missi, jonka turkki oli karhea ja henki haisi pahalle ja isän mielestä se oli kissa. Kun olin ehkä 8v? niin toivoin joululahjaksi kissaa. Sain ihanan harmaan kissan, joka sai nimeksi Hugo. Hugo ei tykännyt kerrostaloista, joten se pääsi maalle mummollaan. 10 vuotiaana toivoin kovasti lelu koiraa, äiti päätti, että jos tulee oikea koira niin se laitetaan mun nimille. Sitten v. 1997 tuli bordercollie Aida. Aidasta tuli mun eka harrastus koira. Aloitin kouluttamaan Aidaa vasta sen aikuisiälle. Paljon oli hyviä ja ihania hetkiä, ja Aida oli mahtava luonne. <3 Aidan kuoleman jälkeen 2008 oli pari vuotta taukoa ja sitten tuli iki-ihana-persoona Lulu mun elämään.
Oon siis henkeen ja vereen koira ihmisiä!

5.) Oon tosi tunteellinen kun on kyse viattomasta eläimestä joka on musta riippuvainen. Saatan kokea huonoa omatuntoa siitä, että en ole ehtinyt kunnolla lenkittää Lulua, tai jos se on joutunut olemaan pitkään yksin, tai jos ei olla päästy treeneihin tai treenaileen. Samoin monesti mietin pitkään, lähteäkö viihteelle kavereiden kanssa vai ei, ja miten koira...huoh :/

6.) Haaveilen myös kouluttautuvani trimmaajaksi, koirahierojaksi ja koirankouluttajaksi. Suunnitelmissa on käydä erilaisia kursseja, kun vaan saa aikaiseksi ilmoittautua ja aikataulu antaisi näille aikaa. Haluaisin toimia myös tulevaisuudessa tuomarina :D huh! paljon töitä vielä edessä siis...

7.) Lulu on mulle tärkein ja paras ystäväni, ja elän joskus vähän liikaakin koiran mukaan ja haalin erilaisia harrastuksia ja treenikertoja kalenteriin. :D

8.) Mun seuraavan bordercollien haen ulkomailta! Se on niin päätetty asia ja pari kenneliäkin on jo katottuna! ;)


Huh huh, johan oli hauska haastetehtävä. :)

ihana syksy..

Juu-u, taas on ollut hiljaiselo meidän blogissa..

me ollaankin vaan treenailtu ja Lulu on ajanut kaikki karvat pois eli nakuillut. Päätettiin pitää tämä vuoden loppupuoli kisataukoa ainakin tokon osalta ja jäi BH-kokeenkin suoritus nyt tältä vuodelta. Paikkamakuusta tuli ongelma, kun tuo koiruus pääsi parissa kokeessa hiipimään niin pahasti ja puhdas nolla tuli..

Agilityä ollaankin nyt reenailtu tosissamme ja panostettu siihen. Mölli-kisoja olen yrittänyt bongata, mutta vielä ei oo tullut vastaan. Intoa riittää huimasti tolla ja alkaahan tuo toimimaan kentällä ihan mainiosti kun itse vaan osaa ohjata rauhallisesti. Vikalla ulkokenttä tunnilla vedettiin kaksi kertaa nolla rata, siihen oli hyvä päättää se treenikausi. Ekalla hallikaudella kun tsekattiin kaikkien taso niin taas pari nolla rataa. Ei voi olla kun tyytyväinen ja ei hitto, sehän jo kattoo mihinkä esteelle seuraavaksi mennää ja varmistaa multa minne ohjaan :D

Hallikausi agilityssä on osoittanut haasteensa. Pieni halli, paljon koiria ja ohjaajia..Lulu menee ihan sekaisin kun joku muu suorittaa esteitä, erityisesti putkea. Ideoita miten saada haukunta ja sätkiminen kuriin kentän laidalla, otetaan vastaa

n!? Koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain, että pysyis hiljaa ja kontaktissa, muuten haukkuu ja riehuu ja mulla menee hermot! :D Onneksi päästää vielä vapaa treenaileen meidän ulkokentälle kun säät on ollut näin hyviä! Keväällä tai kesällä sitten toiv.ekat agi kisat jos ei nyt mitään hirveitä vastoinkäymisiä tule. :)

Toko on nyt sitten taka-alalla kunnolla. Osaahan tuo noi alo-luokan liikkeet. Seuraamisen kontaktia päivittäin treenataan ja toimii aina vaan paremmin. Paikkamakuu pitäisi alkaa panostaan nyt, että voitais taas kisoihin mennä. BH-kokeeseenkaan ei sen paikkamakuun takia vielä uskalleta. Vaikka toko-treeneissä joku jo patisti sinne...

Hakuilussa ollaan edistytty askel askeleelta. Ilmaisua alkaa jo tulemaan joka maalimiehellä. Mulle ei ennen treenejä suostu haukkuun, mutta kyllä sitten kun joku toinen haukuttaa niin haukutaan oikeen hienosti. Hyvä Lurppa!

Tosiaan tuo on aivan nakuna nyt ja vuoden lopussa olisi muutamat näytelmät. Saapi nähdä ehtiikö turkkia kasvattamaan kuntoon. Semmosia kuulumisia meille, muuten vaan lenkkeillään ja touhutaan kaikenlaista kivaa yhdessä. Sen verran tosta on adhd tullut tai ehkä tuleva juoksu tekee sen, että hirveetä komentamista välillä kotona tai ns. tekemisen puutetta (vaikka pitkä lenkki ja agi treenit alla). Semmonen vekkuli koira välillä kyllä :D persoona <3